Hämärä: luku 3.
Teksti Jaakko Vuori | Kuva Pauliina Mäkelä
Maailmanlaajuisen pandemian lisäksi nykyiselle kontingenssikokemukselle voi tietysti etsiä muitakin syitä ja ilmenemismuotoja.
Eräs näistä on kapitalistisen talouden ja markkinoiden siirtyminen lopullisesti demokraattisten tahdonmuodostusprosessien ulottumattomiin. Tunnetun lausahduksen mukaan on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu: sitä, mikä voidaan politisoida näyttää rajoittavan luotonantajien luottamus…
’’Toimintamahdollisuuksien tila kutistuu olemattomiin. Silkat faktat kun on pakko vain hyväksyä ja niihin voi siten ainoastaan reagoida – esimerkiksi ”uudistamalla” sosiaaliturvaa ”kannustavammaksi”.
Tällainen näkemys ilmenee esimerkiksi Helsingin Sanomien taannoisessa pääkirjoituksessa, jossa analysoitiin poliitikkojen arvopuhetta. Pääkirjoitus päättyy lauseeseen: ”[Arvojen] kamppailun voittajan ratkaisee todellisuus, ja todellisuuteen kuuluvat myös sellaiset asiat kuin globaali talouskilpailu ja yritysten menestys”. Toisin sanoen pääkirjoituksen edustamassa maailmankuvassa arvojen kamppailulla ja siten politiikalla itsellään – sillä ”arvoistahan politiikassa on kyse” – on rajansa: silkka todellisuus – johon kumminkin kuuluvat sellaiset asiat kuin ”globaali talouskilpailu ja yritysten menestys”.
Näin kontingentin – sen alueen, jolla on mahdollista toimia tai tehdä arvovalintoja – ulkopuolelle jää silkkojen faktojen alue. Tämä todellisuus ei mitä ilmeisimmin ole inhimillisen tahdonmuodostuksen muokattavissa – vaikka kaikesta huolimatta myös se on inhimillistä toimintaa. Toimintamahdollisuuksien tila kutistuu siis olemattomiin. Silkat faktat kun on pakko hyväksyä ja niihin voi siten ainoastaan reagoida erilaisin sosiaaliteknologisin keinoin, jotka ovat niitä puolustavien mukaan aina välttämättömiä – esimerkiksi ”uudistamalla” sosiaaliturvaa ”kannustavammaksi”.
Tällaisella kontingentin hallintapyrkimyksellä saattaa kuitenkin olla yllättäviä seurauksia. 1800-luvun puolivälistä saakka ”epätoivoksi” on kutsuttu asennoitumista, jossa myönnetään todellisuuden olevan inhimillisille pyrkimyksille vieras ja vihamielinen. Epätoivoiselle todellisuudessa on siis järjestys – tämä järjestys sattuu vain olemaan väärä eli sellainen, jota on mahdoton hyväksyä. Tiedostaessaan tämän epätoivoinen samalla ymmärtää, että hänen ainoa mahdollisuutensa on todellisuuden intohimoinen kieltäminen. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja vaatii, epätoivoinen siis myöntää todellisuuden olevan ”sellainen kuin se on”, hän ainoastaan kieltää sen olemassaolon oikeutuksen.
On ironista, että tällainen epätoivoinen suhtautuminen olemassa olevaan toistuu esimerkiksi saksalaisten 1970-luvun vasemmistoterroristien kuvailuissa omista motiiveistaan. Näin RAF-ryhmän ensimmäisen sukupolven asianajajana toiminut Horst Mahler:
”Maailma on paha, päivästä toiseen pelkkää kärsimystä ja murhaa. Meidän on muutettava se. Se onnistuu vain väkivalloin, mikä vaatii myös uhreja, mutta loppujen lopuksi kuitenkin vähemmän kuin vallitsevan tilanteen jatkuminen.”
Tai kuten niin kutsutun Kesäkuun toisen päivän liikkeen perustajiin kuulunut Michael Baumann kirjoittaa tyttöystävälleen vankilasta: ”Elämä sellaisena kuin se on tähän asti ollut, näyttää merkityksettömältä. Tuhotkaa se mikä tuhoaa teidät”. Kuten epätoivoiselle, myös vasemmistoterroristeille väärä järjestys on siis totaalinen: todellisuus on kaikilta osiltaan sellainen, että se on mahdoton hyväksyä.
Koska kapitalismin loppua ei voi kuvitella, on siis toteutettava maailmanloppu. Vasemmistoterroristit muistuttavatkin konservatiivisten ääriliikkeiden kannattajia siinä, että molemmat toivovat ja odottavat tuloillaan olevaa katastrofia. Molemmille tulevaisuudessa siintää kaaos ja uhkaava yhteiskunnallinen katastrofi. Heitä erottaa ainoastaan se, toivotaanko olemassa olevan järjestyksen syrjäyttävää katastrofia vai perustellaanko sen pelolla äärimmäisiä toimia kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi.
Vasemmistoterroristi kaipaa ennen muuta jotakin, joka ”olisi toisin” – joka ylittäisi ja kumoaisi olemassa olevan epätoden järjestyksen. Mutta koska tämä jokin ei ole rationaalisesti perusteltavissa tai kuviteltavissa olemassa olevan järjestyksen puitteissa edellyttää se olemassa olevan järjestyksen kaikkinaista sortumista ja tämän sortumisen edesauttamista.
Näin kontingenssin alimäärä motivoi terrorismia.
Leave a Reply