’’Keväällä 2021 alko rokotteen odottaminen. Sillon aluks oli, et ku saadaan se kahekskyt prosenttii, mikä nyt on, niin sittenhän tästä tulee kausi-influessatyylinen. Sen oli tajunnu siin vaihees, ettei täst varmaan ikinä eroon päästä. Mut tietty optimismi leimas sitä aikaa. Jotenki ajatteli, et ku se koronarokote saadaan tehtyä, et se on semmonen globaali tapahtuma. Mut eihän se sitte niin menny, se meni markkinatalous edellä. Mut se on asia, mitä ei siin vaihees osannu ajatella. Oli hyvin naiivi suhtautuminen siihen.

Sitä on tajunnu taas kerran, kuinka monella eri tavalla maailma voi olla epätasa-arvonen. Tässon paljon viljelty semmosta, et ollaan yhdessä ja kannetaan vastuuta yhdessä, ja se retoriikka stoppaa johonkin hemmetin EU:n ulkorajaan. Ja eihän tää niin toimi. Tietys mieles tulee mieleen kolonialismin jälkikaikui taas. Sieltä haetaan raaka-aineita ja muita ja that’s it, ei meidän tarvi kantaa heidän väestöstään huolta. Se tässon ironista, et tuo virus potkii takasin sielt, näyttää et itsekkyydestä joutuu maksaan.’’