HARMAA manifesti: kohti epäsuoraa filosofiaa
Teksti HARMAA-työryhmä | Kuva Pauliina Mäkelä | Animaatio Matti Ranki
HARMAA on filosofistaiteellinen reaktio ”totuuden jälkeisen” ajan ongelmiin. Aikaamme luonnehtivat erityisesti informaatiovaikuttaminen, sosiaalisen median ”kuplat” sekä vakavasti otettavien uutislähteiden ja tahallisen provokaation välisen rajan hämärtyminen. Toisaalta yksilöiden on vaikea vastustaa sosiaalisen ja valtavirtamedian manipulatiivisia puolia, ja vastarintayritykset karnevalisoituvat kovin usein samanmielisten pilkaksi eri tavalla ajattelevia kohtaan. HARMAAn vastaus tähän yhteisöllisen hämmennyksen tilaan on epäsuora filosofia, joka ottaa etäisyyttä mielipidetehtailun, todellisuuden mediallistumisen ja poliittisen manipulaation kulttuuriin ja tekee tilaa vapaammille vuorovaikutuksen ja ajattelun muodoille.
’’HARMAA yhdistää taiteen ja filosofian sisällöiksi, jotka mediassa yleistyneestä tavasta poiketen pidättäytyvät vetoamasta turhautumisen kokemuksiin ja kollektiiviseen paheksuntaan.’’
Viittaamme sanalla ”harmaa” erityisesti siihen, että yksinkertaistavan ”kyllä” ja ”ei” -sanomisen tuolla puolen on moniselitteinen ja mahdollisuuksia täynnä oleva todellisuus. HARMAA yhdistää taiteen ja filosofian sisällöiksi, jotka mediassa yleistyneestä tavasta poiketen pidättäytyvät vetoamasta turhautumisen kokemuksiin ja kollektiiviseen paheksuntaan. Epäsuora filosofia ei tarjoa ”oikeita ratkaisuja” ja kiistattomia argumentteja vaan avautuu kohti sitä, mikä on mahdollista, pyrkien vahvistamaan yksilöiden kykyä sietää ambivalenssia.
Tällaisen ”avautumisen” ja ”vahvistamisen” on kuitenkin oltava aidosti filosofista. Toisin sanoin HARMAA ei pyri tekemään filosofiasta elämänhallinnan välinettä eikä kannusta filosofeja esittämään julkisuudessa yksiselitteisiä vastauksia siihen, miten oikeudenmukainen yhteiskunta toimii tai miten ihmisten tulisi elää. Nähdäksemme filosofisen toiminnan ei myöskään pitäisi rajoittua akateemiseen filosofiaan eikä tieteensisäiseen kommunikaatioon. Tällaiset rajaukset voivat toki auttaa tutkijaa pärjäämään uusliberalistisessa yliopistossa mutta eivät tuomaan filosofista ajattelua akateemisen maailman ulkopuolelle eivätkä kokeilemaan, mihin erilaiset kirjalliset ja visuaaliset ilmaisumuodot voisivat ajattelua viedä.
HARMAA pyrkii vahvistamaan yksilöllisiä ihmettelyn ja itsekriittisen ajattelun prosesseja. Apuna tässä käytämme erilaisia ilmaisumuotoja ja -välineitä kuten dialogimuotoa, visuaalisia elementtejä ja fiktiivisiä kertojahahmoja. Kirjoituksissamme liikumme kielen eri rekistereissä ironiaa ja huumoria unohtamatta. Näissä pyrkimyksissämme meitä inspiroineista historian filosofiahahmoista mainittakoon Christine de Pizan, Margaret Cavendish, Friedrich Schlegel, Søren Kierkegaard, Friedrich Nietzsche ja Walter Benjamin. Visuaalisen ilmaisun puolella luomme kuvitteellisen tilan, jossa katsoja voi viipyillä tutkimassa erilaisten yksityiskohtien virittämiä assosiaatioita. Kuvien innoittajina ovat visuaalisten illuusioiden perinne ja siihen liittyvät optiset taikatemput, varhaiset animaatiot, anamorfoosit sekä piilo- ja vaihduntakuvat. Näiden elementtien avulla tutkimme uskomisen ja huijaamisen historiallisia kerrostumia.
Näiden tiedollisten ja menetelmällisten päämäärien lisäksi meillä on myös eettinen päämäärä: painotamme eettistä ulottuvuutta filosofian harjoittamisessa itsessään. Eettisenä toimintana filosofia tuo esiin sivuun jääneitä diskursseja ja luo mahdollisuuksia rakentavalle kritiikille. Se tutkii vallitsevien kategorisointien ja tiedotusvälineissä käytyjen keskustelujen pimentoon jättämää kokemuksellista haurautta ja nostaa etusijalle responsiivisuuden ja herkkyyden eli yhtäältä ruumiillis-affektiivisen kokemuksen ja toisaalta eettisen asenteen suhteessa toiseen. Viime kädessä eettinen filosofinen käytäntö tarjoaa vaihtoehdon teknologioille, jotka läpäisevät tietoisuutemme ja yhteiskunnallisen ilmapiirin, antaen äänen vaietuille tarinoille sekä välitiloille esimerkiksi kärsimyksen ja paranemisen sekä ei-tietämisen ja tietämisen välillä.
Leave a Reply