Agatha Christie yliluonnollisen äärellä
Teksti Erika Ruonakoski | Kuva Pauliina Mäkelä
Monissa Agatha Christien teoksissa esiintyy spiritismistä viehättyneitä henkilöhahmoja, kirouksia ja noituutta. Yleensä hän antaa kuitenkin yliluonnollisilta vaikuttaville ilmiöille luonnollisen selityksen. Ihmisten haluun uskoa johonkin arkitodellisuuden ylittävään suhtaudutaan hänen teoksissaan lämpimän humoristisesti. Meidän aikanamme ei tällaiselle suhtautumistavalle näytä olevan tilaa: joko olet järjen puolella tai sitä vastaan…
Teksti sisältää juonipaljastuksia Agatha Christien teoksesta Mykkä todistaja.
”Olen varma siitä, mr. Poirot, että miss Arundell aivan tietämättään oli meedio”, kertoo edesmenneen naisen seuraneiti teoksessa Mykkä todistaja (Dumb Witness, 1937). Seuraneidin mukaan Arundell on alkanut erittää spiritistisessä istunnossa ektoplasmaa eli ainetta, jossa henkimaailman olennot voivat ruumiillistua: ”Tuona iltana näin aivan selvästi valonauhan lähtevän rakkaan miss Arundellin suusta. Se kehittyi hänen päätään ympäröiväksi valosumuksi.”
Amatöörispiritistit Julia ja Isabel Tripp näkevät samassa tilanteessa kuoleman ennusmerkin: ”Valaistu sumu ympäröi vähitellen miss Arundellin pään – oudosti valaistu pyhimyskehä. Se oli ennustus – nyt sen tiedämme – ennustus siitä, että hänen oli pian siirryttävä toiselle puolelle.”
Spiritismin harrastajat luovat Christien teoksissa tyypillisesti oman universumissa, jota on vaikea kyseenalaistaa ulkoapäin. Spiritistit tiedostavat muiden heihin kohdistamat epäilyt, mutta tarve uskoa mahdollisuuteen saada viestejä tuonpuoleisesta on liian voimakas, jotta he itse suhtautuisivat kriittisesti istuntoihinsa.
Sattumanvarainen maailma, jossa asiat ovat näkyvissä mutta vaikeita ymmärtää, voi vaikuttaa harmaalta ja merkityksettömältä. Se ei saa mielikuvitustamme liikkeelle. Monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden hahmottaminen on työlästä, ja niinpä joitakuita puhutteleekin enemmän ajatus maailmasta, josta on löydettävissä jonkinlainen juoni, salaisia päämääriä ja hyvän ja pahan kamppailu. Samalla tavalla kuin elollistamme luonnon ilmiöitä ja näemme puun oksakohdissa ja paahtoleivissä ihmishahmoja, saatamme olla virittyneitä myös havaitsemaan inhimillisiä ja yliluonnollisia pyrkimyksiä siellä, missä niitä ei ole. Maailma ilmenee näkymättömien voimien temmellyskenttänä.
Rationaalista maailmankatsomusta edustavien hahmojen avulla Christie luo vinon katseen spiritistien ja kirousta pelkäävien mielenmaisemaan. Toisaalta hänen kuvaamansa yltiörationaaliset hahmot ovat usein ikäviä ja ylimielisiä ihmisiä. Tämä ambivalenssi johtaa kysymään, miten Christie lopulta haluaa meidän näkevän henkimaailman asiat. Ovatko meedion kanavoimat henget todellisia vai eivät? Onko inhimillinen pahuus kenties vielä yliluonnollistakin kammottavampi voima? Muutamia kauhutarinoita ja fantasioita lukuun ottamatta vaaka kallistuu Christien teoksissa rationaalisuuden puolelle: yliluonnollisilta vaikuttavat ilmiöt saavat luonnollisen selityksen, jonka avulla murhamysteeri on mahdollista ratkaista. Neiti Arundell ei eritä ektoplasmaa vaan kärsii fosforimyrkytyksestä. Juuri fosfori saa hänen päänsä hohtamaan.
’’Panokset ovat korkeat puhuttaessa vaikkapa salaliittoteorioista, rokotteiden vastustamisesta tai historiallisten tosiasioiden kiistämisestä, sillä viime kädessä ne kyseenalaistavat valistuksen perinnön: uskon itsekriittiseen järjenkäyttöön ja tieteen merkitykseen.’’
Kamppailu tieteellisen ja ei-tieteellisen maailmankatsomuksen välillä ei ole uusi asia. Nykyään tuntuu kuitenkin lähes mahdottomalta suhtautua näiden kamppailujen ympärille muodostuviin leireihin samalla tavalla lämpimän humoristisesti kuin Christie teoksissaan. Panokset ovat korkeat puhuttaessa vaikkapa salaliittoteorioista, rokotteiden vastustamisesta tai historiallisten tosiasioiden kiistämisestä, sillä viime kädessä ne kyseenalaistavat valistuksen perinnön: uskon itsekriittiseen järjenkäyttöön ja tieteen merkitykseen. Salaliittoteorioiden ja rokotevastaisuuden kautta uushenkisyys kytkeytyykin laajempaan totuuden jälkeisen ajan liikehdintään. Tästä syystä enkeliuskoa, astrologiaa ja tarot-korteista ennustamista on vaikea nähdä pelkästään voimaannuttavina uskomus- ja terapiamuotoina, joilla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa.
Mihin järjenkäyttö ja vapaus lopulta sijoittuvat? Ehkä niitä ei voi omistaa vaan pelkästään harjoittaa. Meedion suusta pursuava ektoplasma on sideharsoa ja valokuvia, mutta monissa tapauksissa asioiden laitaa on vaikeampi hahmottaa. Yhtä kaikki uskomuksilla on myös eettinen ulottuvuus, sillä jonkinlaisen tiedollisen perustan jakaminen tekee meistä yhteisön. Onko tämä perusta nyt murentumassa, vai onko se ollut aiemminkin pelkkää fantasiaa? Mikä voisi kiinnittää meidät toisiimme uudelleen?
Kirjallisuus
Christie, Agatha. 1985. Mykkä todistaja. Suomennos Kari Ahonen. Porvoo: WSOY. (Alkuteos Dumb Witness, 1937.)
Hyvönen, Ari-Elmeri ja Niko Pyrhönen. 2023. Salaliittoteorioiden politiikat: yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia. Tampere: Vastapaino.
Peters, Michael A. 2022. ”New Age Spiritualism, Mysticism, and Far-Right Conspiracy”. Educational Philosophy and Theory 55, https://doi.org/10.1080/00131857.2022.2061948.
Leave a Reply