Avaruusolennot hajonneen Neuvostoliiton yllä
Teksti Irina Poleshchuk | Kuva Pauliina Mäkelä
Lapsena 1990-luvun alussa satuin kuulemaan, kun kaksi valkovenäläistä naista keskustelivat. Kuusikymmenvuotias nainen kertoi matalalla äänellä ystävälleen nähneensä taivaalla liikkuvan pisteen. Tuntui kuin joku olisi tarkkaillut häntä. Hän selitti kiihtyneenä aina tienneensä, että maailmankaikkeudessa oli vieras voima: muukalaiset tai “ne”. Noihin aikoihin monet ihmiset väittivät, että ”ne” olivat luultavasti Neuvostoliiton hajoamisen takana ja vastuussa neuvostokansojen kärsimyksistä.
Kulissien takana naruista vetelevät salaperäiset voimat olivat verrattain suosittu puheenaihe 90-luvulla Neuvostoliiton romahduksen jälkeisten yhteiskunnallisten mullistusten aikaan. Entisten Neuvostomaiden lehdistö julkaisi useita silminnäkijäraportteja ufo-havainnoista ja muukalaisten kaappaamiksi tulleiden kokemuksia. Myös lentäviä lautasia ja sikarin muotoisia avaruusaluksia oli nähty.
Noihin aikoihin suositulla selittämättömiin ilmiöihin keskittyneellä TV-ohjelmalla Otševidnoje i Neverojatnoje (”Ilmeistä ja uskomatonta”) oli laaja yleisö. Erilaisista koulutus- ja kulttuuritaustoista olevat ihmiset lähettivät ohjelmaan kirjeitä, joissa pyysivät toimittajia vierailemaan kotiseudullaan ja tutkimaan siellä tapahtuneita outoja sattumuksia. 1990-luvulla salaperäisyyden tuntu oli läsnä kaikkialla: kurkkujen omituiseen makuun, naapurien sairastumiseen ja poikkeuksellisen kylmään kesään oli kaikkiin jokin selittämätön syy.
’’Noihin aikoihin monet ihmiset väittivät, että ”ne” olivat luultavasti Neuvostoliiton hajoamisen takana ja vastuussa neuvostokansojen kärsimyksistä.’’
Neuvostotieteen tulokset eivät kyenneet selittämään näitä outoja legendoja, tarinoita ja pyhimysten sekä marttyyrien ilmestymisiä Neuvostoliiton raunioille. Samaan aikaan pseudotieteelliset selitykset saivat yhä enemmän kiinnostusta osakseen. Totalitaristinen neuvostoideologia ei sallinut poikkeavia maailmankatsomuksia saati uskontoa. Sen romahdettua 1990-luvulla kukoistivat kaikki mahdolliset ja mahdottomat totuudet ja maailmanselitykset: new age -kirjallisuus, astrologia, uudet kristilliset kultit ja ufo-tietous.
Äkillisesti herännyt kiinnostus taivaallisten muukalaisten olemassaoloon johti hyvin kyseenalaisten artikkelien julkaisuun. Niinpä saimme noina vuosina miltei kuukausittain lukea humanoidimuukalaisista Siperiassa, Etelä-Venäjän pienissä kylissä tai Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Myös jotkut viralliset uutisvälineet ryhtyivät kirjoittamaan avaruusolennoista. Esimerkiksi 26. huhtikuuta 1990 eräs sanomalehti kertoi Mihail Gorbatšovin vierailusta Uralmashin tehtaalla Sverdlovskissa (nykyisin kaupunki tunnetaan nimellä Jekaterinburg). Työläiset halusivat tietää, miten hallitus suhtautui tuntemattomiin lentäviin esineisiin. Presidentti vastasi, että tutkimusryhmät selvittivät havaintoja paraikaa. Kalmukian entinen pääministeri jopa väitti, että ufo-alukset olivat lentäneet pääkaupunki Elistan yläpuolella, ja että hän itse oli kohdannut vieraita toisilta planeetoilta. Yli kolmetuhatta viestiä kolmestasadasta ”epätavallisesta ja poikkeavasta ilmiöstä” lähetettiin niitä selvittäville tutkijoille.
Vuonna 1991 astronautti Pavel Popovitšista tuli vieraita elämänmuotoja tutkimaan ryhtyneen ”Yhdistyneen ufo-liiton” puheenjohtaja. Kaksi kertaa Neuvostoliiton sankari -mitalilla palkittu Popovitš väitti nähneensä tuntemattoman aluksen matkustajakoneen ikkunasta lentäessään Washingtoniin tieteiden akatemian delegaation kanssa. ”Olen omin silmin nähnyt jotakin selittämätöntä”, hän totesi venäläisten ja ukrainalaisten TV-kanavien haastattelussa. ”Lensimme noin 10 200 metrin korkeudessa. Katsoessani ulos ikkunasta näin kolmion muotoisen kirkkaan esineen, joka lensi aivan yläpuolellamme. Moottorista ei näkynyt merkkiäkään. Alus näytti tasakylkiseltä kolmiolta, jonka yksi sivu on 100 metriä pitkä. Sellaisia ilma-aluksia ei tunneta maapallolla”, hän jatkoi.
Useat muukalaisia ja ufo-havaintoja käsittelevät tarinat julkaistiin uskontoa ja kirkkoa käsittelevissä lehdissä. Kuuluisa julkaisu Nauka i Religija (”Tiede ja Uskonto”) esimerkiksi korosti, että vuosina 1993–1999 elettiin poikkeuksellisten tapahtumien aikakautta, eikä lännestä ollut enää uhaksi. Aiemmin toiminut logiikka eivätkä parhaat tiedemiehet kyenneet enää auttamaan (eivät edes USA tai populaarikulttuurista tutut supersankarit). Usein vaihtoehtona oli joko uskoa selittämättömään tai tukeutua kristinuskoon ja kristillisiin arvoihin.
Toisinaan silminnäkijät kertoivat, että kristillisiä pyhimyksiä ilmestyi samoihin paikkoihin kuin tuntemattomia lentäviä esineitäkin tai että pyhimykset suojelivat kansalaisia avaruusmuukalaisilta. Miltei vuosikymmenen ajan ufo-kultin ja herännäiskristillisyyden eriskummallinen yhdistelmä nautti suurempaa suosiota kuin yksikään poliittinen puolue, ja selittämättömiä tapahtumia seurasi suurempi määrä ihmisiä kuin yhtäkään TV-debattia. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 2011 pystytettiin muukalaisille muistomerkki Permiin, jossa näiden väitettiin vierailleen useammin kuin missään muualla Neuvostoliitossa.
Nyttemmin, kun mietin noita kaukaisia aikoja, päädyn kysymään, yrittivätkö ihmiset korvata yhden totaalisen ideologian toisella. Eivätkö he kyenneet kestämään vapautta, joka ilmaantui niin äkkiä seitsemänkymmenvuotisen totalitarismin aikakauden jälkeen? Olivatko muukalaiset pelastajia vai vain hiljaisia sivustaseuraajia? Vai oliko kiihkoilu tuntemattomista lentävistä esineistä ja muukalaisista avaruudesta ainoastaan uusi salaliittoteoria, jolla selitettiin vieraiden voimien otetta elämästämme? Kolmekymmentä vuotta myöhemmin katselen yhä taivaalle, ja yritän löytää liikkuvia pisteitä tai vieraita hahmoja. Yritän yhä löytää vastauksia aikamme mullistuksiin ja selityksiä, miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat.
Suomentanut Jaakko Vuori
Leave a Reply