Eurooppa puutarhana: luku 4
Teksti ja kuva Jaakko Vuori
Väkivallalle on erilaisia määrityksiä. Väkivalta voidaan ymmärtää esimerkiksi seuraukseksi fundamentalismista eli jokaiseen lopulliseen ja ensimmäiseen periaatteeseen sisältyvästä vaatimuksesta vaieta kaikista lisäkysymyksistä, kuten Thomas Sheehan ja Gianni Vattimo esittävät. Sheehanin ja Vattimon vaihtoehto lopullisiin totuuksiin vetoamiselle on hermeneutiikka eli ”loputon keskustelu”. Poliittisen fundamentalismin vastustaminen edellyttäisi siis taustateoriakseen eräänlaista jälkimetafyysistä ajattelua, joka luopuu ehdottomien totuuksien etsinnästä.
Kuten Horkheimerin ja Adornon ajatus edistyvän ajattelun paradoksista osoittaa, myös universalistiseen ajatukseen loputtomista tehtävistä ja rajattomasta kriittisyydestä saattaa sisältyä omanlaisensa väkivaltainen potentiaali. Väkivalta ei ole siis välttämättä peräisin yhteisön ulkopuolisesta ja keskustelun katkaisevasta ”toisesta”. Pikemminkin väkivallattomuuteen pyrkiminen saattaa edellyttää poliittisen yhteisön muovautumiseen olemuksellisesti kuuluvan väkivallan alituisen mahdollisuuden työstämistä.
Siksi herää kysymys myös siitä, miten Euroopan historia poliittisen yhteisön historiana kerrotaan. Esimerkiksi John Locken poliittinen filosofia voidaan nähdä perusteluna liberalismille, johon kuuluu oletus ”ihmisen maailmasuhteeseen kuuluvasta avoimuudesta ja rajattomuudesta”. Toisaalta Locken teoria työstä ja omistusoikeudesta voidaan ymmärtää myös isännättömän autiomaan tai viidakon maanviljelykseen ja plantaasitalouteen raivaamisen oikeutukseksi. ”Avoimuuden” ja ”rajattomuuden” periaatteiden hinnan maksaa loputtomasti ulossuljettava toinen.¹
¹ Kirjoitelma perustuu osittain Nordic Society for Phenomenologyn vuosikokouksessa 22.4. pitämääni esitelmään.
Kirjallisuus
Bataille, G. 1998. Noidan oppipoika. Kirjoituksia 1920-luvulta 1950-luvulle. Gaudeamus. Suom. T. Arppe.
Butler, J. 2018. Kritik der ethischen Gewalt. Suhrkamp. Käänt. R. Ansén ja M. Adrian.
Butler, J. 2020. The Force of Non-Violence: An Ethico-Political Bind. Verso.
Cederbeg, A. 2021. Pyhä Eurooppa. Basam Books.
Därmann, I. 2020. Gewaltgeschichte und politische Philosophie. Matthes & Seitz.
Figal, G. 1996. Kulturkritik, Aufklärung und hermeneutische Kehre. Teoksessa Der Sinn des Verstehens. Reclam. 83–100.
Heinämaa, S. 2020. Disgust. Teoksessa T. Szanto, & H. Landweer (toim.), The Routledge Handbook of Phenomenology of Emotion. Routledge. Routledge Handbooks in Philosophy. 380–391.
Horkheimer, M. & T. Adorno. 2008. Valistuksen dialektiikka. Filosofisia sirpaleita. Vastapaino. Suom. V. Pietilä.
Husserl, E. 2006. ”Eurooppalaisen ihmisyyden kriisi”. Teoksessa S. Heinämaa (toim.), Uudistuminen ja ihmisyys. Tutkijaliitto 129–176. Suom. T. Miettinen
Kolnai, A. 2004. On Disgust. Open Court. Käänt. ja toim. C. Korsmeyer & B. Smith.
Korhonen, A. 2015. Roskajoukko, kansa ja liike: ulossulkeminen saksalaisen idealismin perinteessä. Tiede & Edistys, 40(4), 305–332.
Koselleck, R. 2004. The Historical-Political Semantics of Asymmetric Counterconcepts. Teoksessa Futures Past. Columbia University Press. 155–156. Käänt. K. Tribe.
Kristeva, J. 2016. Kohti abjektiota. Teoksessa Reiners, I., A. Seppä, & J. Vuorinen (toim.) Estetiikan klassikot II: Modernista postmoderniin. Gaudeamus. 576–601. Suom. A. Tuomikoski.
Kundera, M. 2001. Petetyt testamentit: esseitä. WSOY. Suom. J. Blomstedt.
Miettinen, T. 2021. Eurooppa. Poliittisen yhteisön historia. Teos.
Raspail, J. 2021. Pyhien leiri. Kiuas. Suom. M. Keränen.
Reiners, I. 2001. Taiteen muisti: tutkielma Adornosta ja Shoahista. Tutkijaliitto.
Sheehan, T. 1981. Myth and Violence: The Fascism of Julius Evola and Alain de Benoist. Social Research, 48(1), 45–73.
Vattimo, G. 1999. Uskon että uskon. Nemo. Suom. J. Vähämäki.
Leave a Reply