Luku 4

Teksti ja kuva Jaakko Vuori

Filosofi Karl Löwithin mukaan moderni edistyksen ajatukseen perustuva käsitys historiasta ei ole kyennyt kokonaan vapauttamaan itseään teologiasta. Vaikka edistys on luopunut kristilliseen pelastushistoriaan kuuluvasta lopun aikojen kuvittelusta, myös edistys elää tulevaisuuden toivosta. Se siis janoaa sovitusta tulevalta. Löwithin mukaan edistykseen kuuluva luottamus historian jatkumiseen määrittää myös suhtautumisemme katastrofeihin: ne eivät näyttäydy lopullisina ja absoluuttisina vaan ajallisina ja suhteellisina. ”Tämä on kyyninen totuus, mutta totuus yhtä kaikki”, hän kirjoittaa ja lisää: ”tuhoa ja massamurhia seuraa kasvanut syntyvyys”.

Kuinka siis elää totaalisen onnettomuuden tapahduttua, mikäli tuho on ”sattumisen laji”? Kuinka elää ilman ajatusta tulevaisuudessa siintävästä lunastuksesta? Eräs tapa on eittämättä se, jota Gregor harjoittaa. Hän yrittää elää yhä edelleen, niin kuin ennenkin, ikään kuin pelissä ei olisi mitään, ja torjuu onnettomuutensa sulkien sen tietoisuudestaan. Mutta millainen olisi Gregorin elämä torjunnasta vapaana?

Torakat eivät kenties kykene selviämään ydinräjähdyksestä, kuten usein toisteltu myytti kuuluu, mutta ne sietävät kuitenkin radioaktiivisuutta huomattavasti ihmistä paremmin. Ne kestävät äärimmäistä kylmyyttä ja kykenevät selviämään pitkiä aikoja ilman ravintoa. 250 miljoonaa vuotta vanha laji on todellinen arkkifossiili ja planeetan tulevaisuus. Siksi haluaisin nähdä torakan tai tuhatjalkaisen mykässä olemassaolossa, jolla ei ole sen paremmin menneisyyttä kuin tulevaisuuttakaan, hiljaista arvokkuutta. Tulevan sovituksen janoamisen sijaan olisi kuviteltava hämähäkkieläimen tai vertaimevän loisen arvokkuutta. Toivoisin voivani palata ensisijaisesti lihaa, luustoa ja hermojärjestelmää koskeviin viisauksiin: haaveilen maankuoressa elävän loiseläimen tietoisuudesta.¹

¹ Essee on kirjoitettu suurimmaksi osaksi vuodenvaihteessa 2021 ja tammikuussa 2022 ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja kansainvälisen ilmastopaneelin raportin julkaisua.

Kirjallisuus

Aleksijevitš, Svetlana (2013) Tšernobylistä nousee rukous. Helsinki: Tammi. Suom. Marja-Leena Jaakkola.

Butler, Judith (2018) Kritik der ethischen Gewalt. Frankfurt am Main: Suhrkamp. Kääntäneet R. Ansén ja M. Adrian.

Hesse, Hermann (1974) Der Steppenwolf. Frankfurt am Main: Suhrkamp.

Kafka, Franz (1997) Muodonmuutos, suom. A. Peromies teoksessa F. Kafka, H.-P. Lappalainen (toim.) Kootut kertomukset. Otava: Helsinki. 46–92.

Kafka, Franz (1997) Perheenisän huoli, suom. A. Peromies teoksessa F. Kafka, H.-P. Lappalainen (toim.) Kootut kertomukset. Otava: Helsinki. 140–141.

Kafka, Franz (2011) Oikeusjuttu. Helsinki: Otava. Suom. Aarno Peromies.

Löwith, Karl (2004) Weltgeschichte und Heilgeschehen: Die Theologischen Voraussetzungen der Geschichtesphilosophie. J.B. Metzler: Stuttgart.

Malabou, Catherine (2021) Sattuman ontologia: Essee tuhoisasta plastisuudesta. Helsinki: Tutkijaliitto. Suom. Eetu Viren.

Melle, Ulrich (1996) Nature and Spirit. Teoksessa T. Nenon & L. Embree (toim.) Issues in Husserl’s Ideas II. Dordrecth: Springer. 15–35.

Ovaska, Anna (2016) Moraalinen minä, perustason persoona ja kerrottu minuus – Marya Schechtman tarinoiden merkityksestä elämässä. niin & näin 3:16 33–37.

Vuori, Jaakko (2021) Muistiin palauttaminen ja vieraantuminen: fenomenologinen analyysi toisinolemiseni mahdollisuuksista. Ajatus 78. 221–261.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

c

Lorem ipsum dolor sit amet, unum adhuc graece mea ad. Pri odio quas insolens ne, et mea quem deserunt. Vix ex deserunt torqu atos sea vide quo te summo nusqu.